Minä, Minna.
Elämä on kiinnostava oppimismatka ja parasta siinä on se, että koskaan ei tule valmiiksi. Viimeisin oivallukseni itsestäni on, että olen innostaja ja käynnistäjä. Sitähän olen tehnyt vuosikausia, sillä aina kun olen mennyt uuteen työpaikkaan, odottamassa on ollut tyhjä työpöytä ja uusi toimenkuva. Se on ollut aina hieno haaste, tuollaisesta sytyn. Mutta eniten sytyn siitä, kun saan toiset onnistumaan. En mahdu oikein mihinkään muottiin, sillä kyseenalaistan jatkuvasti "näin on aina tehty" -tapaa toimia. Raikkaalla tavalla ajattelemalla on mahdollista saavuttaa jotain uutta ja erilaista.
Olen työelämän lempeä anarkisti.
Kirjoittelen blogiini silloin tällöin havaintoja työelämästä, välillä vähän muustakin elämästä.
Blogissa käsityksiäni työelämästä.
Kesä 2019 oli kokonaisuudessaan upea ja yksi mieleenpainuvimmista muistoista oli Museokortin museoseikkailu. Viikon museoseikkailuni vei rannikolle, Oulusta Raaheen ja Pietarsaaren kautta Vaasaan ja Poriin.
Viikon aikana tekemäni videot löytyvä Museokortin museoseikkailija-sivultani!
Vuosi 2020. Ensin tuli korona ja sitten marraskuu. Halusin pitää itseni puuhakkaana läpi synkän kuukauden, joten päätin tehdä Marraskuu-kalenterin. Se perustuu hauskoihin merkkipäiviin, joista poimin jokaiselle päivälle sopivimman (tai ainoan). Alunperin kalenterin piti olla ihan asiallinen ja sitä se aluksi olikin. En tiedä, mistä hahmot putkahtivat mukaan, mutta tervetuloa!
Marraskuu-kalenteri
Tutustuin Korhosen Mikaan vuosia sitten työn merkeissä. Koskaan emme ole olleet samassa työpaikassa, mutta ajatukset resonoivat sen verran hyvin, että ystävystyimme. Olemme käyneet vuosien ajan merkityksellisiä keskusteluja kahvikupposen äärellä ja osan niistä keskustelimme podcastissa sekä yhdessä että vieraiden kanssa.
Merkityksellisiä keskusteluja -podcast
Tein joulukuussa 2018 joulukalenterin someen ja suurin osa luukuista sisälsi muistoja työurani varrelta. Koska sen vuoden joulu meni jo, koostin videonpätkistä sopivia kokonaisuuksia ja laitoin ne talteen.
Mieleenpainuneita muistoja henkilöstöjohtajavuosiltani!
Minulla ei ollut edes lapsuudenhaaveena tehdä musiikkia, mutta koska itsesuojeluvaistoni on puutteellinen, sai ystäväni puhuttua minut biisin tekoon. Sanoin Pasille, että en tykkää laulaa, enkä osaa soittaa mitään, mutta silti tein biisiin lyriikat, jotka lausuin. Kaiken lisäksi soitin kitarasoolon.
